Tänään oli huono päivä. Huoneessani on kärpänen, joka pörrää jatkuvasti pääni ympärillä. Ja se on ärsyttävä!! Lisäksi olen tosi tosi väsynyt, en ole koko päivänä saanut mitään aikaan. Olin törkeä yhdelle ihmiselle, joka halusi vain olla avuksi. Ja torjuin hänet ja olin vain kiukkuinen. Ja nyt ahdistaa. Ei vain se, vaan kaikki. Ratsastustunnilla olin ihan epäreilu hevosraukkaa kohtaan, joka ei tehnyt mitään pahaa... Ja olin vaan jännittynyt ja ahdistunut enkä osannut mitään. Ketuttaa.
keskiviikko, 10. syyskuu 2008
10.9.2008 - Kärpänen
keskiviikko, 3. syyskuu 2008
3.9.2008 - Syökää päänne
Ah, kuinka mieltä ylentävää. Heräsin aamulla kauhealla tohinalla ja kiireellä - myöhästyäkseni bussista jonkun jurvelon lipunmyyjän takia. Odotin kymmenen minuuttia Lippupalvelun avautumista - saadakseni tietää, ettei haluamiani lippuja saa sieltä. Koko aamun siis juoksin ympäriinsä. Rahat on loppu, koska Kela ei osaa hommaansa ja rahaa ei tule vaikka tarvitsisi. Menen vararikkoon kun pitää ostaa bussilippuja. Menee yli 10 euroa viikossa pelkkiin lippuihin, ja toden totta haluan tehdä rahoillani muutakin kuin ostaa matkalippuja.
Päivä on muutenkin ollut typerä. Mitään järkevää en ole saanut aikaan. Ilma on ollut tukala ja ahdistava. Liikuntatunnit on kamalia, muistuu elävästi mieleen miksi ala- ja yläasteella vihasin joukkuelajeja ja pallopelejä enemmän kuin mitään muuta. Ei kaikki ole mestareita urheilussa. Ei silti tarvitse komennella ympäriinsä kuin vähäjärkistä "Juokse!" "Syötä!" "Anna se pallo tolle!". En minä tyhmä ole vaikken tajua sulkapallon, en lentopallon, en jalkapallon enkä minkään muunkaan saatanana pallopelin säännöistä mitään. Opettajat, lähtekää lukiossakin liikkeelle siitä, että kukaan oppilaista ei ole kuullutkaan pelistä koskaan ennen. Niin kaikki ehkä tajuavat niistä säännöistä edes osan...
Ja lisää rahareikiä tulee. Se keikka, kisoja tulee ja niihin menee kohtuuttomasti rahaa. Ja ne saatanan matkaliput. Ja koulukirjat ja joskus tahtoisi ehkä ostaa vaikka kirjan tai käydä kahvilla tai elokuvissa tai tehdä ylipäätänsä jotain muuta kuin ostaa niitä matkalippuja. Ihmiset syökää päänne, ketuttaa ja paljon.
Päivä on muutenkin ollut typerä. Mitään järkevää en ole saanut aikaan. Ilma on ollut tukala ja ahdistava. Liikuntatunnit on kamalia, muistuu elävästi mieleen miksi ala- ja yläasteella vihasin joukkuelajeja ja pallopelejä enemmän kuin mitään muuta. Ei kaikki ole mestareita urheilussa. Ei silti tarvitse komennella ympäriinsä kuin vähäjärkistä "Juokse!" "Syötä!" "Anna se pallo tolle!". En minä tyhmä ole vaikken tajua sulkapallon, en lentopallon, en jalkapallon enkä minkään muunkaan saatanana pallopelin säännöistä mitään. Opettajat, lähtekää lukiossakin liikkeelle siitä, että kukaan oppilaista ei ole kuullutkaan pelistä koskaan ennen. Niin kaikki ehkä tajuavat niistä säännöistä edes osan...
Ja lisää rahareikiä tulee. Se keikka, kisoja tulee ja niihin menee kohtuuttomasti rahaa. Ja ne saatanan matkaliput. Ja koulukirjat ja joskus tahtoisi ehkä ostaa vaikka kirjan tai käydä kahvilla tai elokuvissa tai tehdä ylipäätänsä jotain muuta kuin ostaa niitä matkalippuja. Ihmiset syökää päänne, ketuttaa ja paljon.
sunnuntai, 31. elokuu 2008
31.8.2008 - Kesä
Elokuun viimeinen päivä. Oikeastaan on jo syksy, ilmassa on syksyn tuntua, aamut ovat kuulaita ja ilma on viileämpää. Mutta tavallaan on edelleen kesä, vaikka koivut kellastuvatkin jo. Menin tässä yhtenä päivänä bussilla reittiä, jota en aiemmin ole mennyt. Kaikki talot olivat jotenkin todella ihanan näköisiä tien varrella, siistit, leikatut nurmikot, koivut, joista putoili lehtiä hiljakseen maahan, aurinko paistoi ja sai kaiken näyttämään lämpimältä, raikkaalta. Syksy saa olon tuntumaan haikealta, mutta samalla onnelliselta. Kesä on erilainen. Kesään liittyy odotuksia, ajatuksia siitä, millainen kesän pitää olla. Mutta syksy on sellaisesta vapaa. Kukaan ei oleta syksyn olevan ylenpalttisen ihana tai onnellinen. Siksi juuri syksyllä voikin olla pyyteettömän, kokonaisvaltaisen onnellinen, ilman mitään odotuksia. Nauttia vain syksyn väreistä, siitä tunnelmasta ja kaikesta. Elämästä. Siitä, että on olemassa.
sunnuntai, 24. elokuu 2008
24.8.2008 - Kirjasto
Kirjasto on sunnuntaisin melko aavemainen paikka. Täällä ei ole ketään muita, muutama asiakas vain, lukittujen ovien toisella puolella... Hrr. Valot ovat pimeinä, paitsi ne joita tarvitaan. Välillä palautusluukku kolisee, mutta muuten ei kuulu kuin epämääräistä hurinaa elektronisista vempaimista. Yläkerrassa on mallinukke, joka voisi olla vaikka elävä! Ja hyllyjen välissä on hämärää ja siellä voi piileskellä vaikka mitä kummituksia. Tai joku pahantahtoinen tyyppi. Onneksi ei tarvitse mennä kellariin, ja työpäivä loppuu kohta.
tiistai, 19. elokuu 2008
19.8.2008 - Carthouche
Olen koulussa, hyppytunnilla. Täällä on aika tylsää, ei ketään missään jne. Välillä vahtimestari kävelee ohi, tai rehtori tai joku. Kuuntelen musiikkia ja toivon, että tietokoneen akku kestää. Aurinko paistaa, pitkästä aikaa on kaunis ilma, joka toivottavasti jatkuu vielä sittenkin kun menen kotiin. Tosin siellä tuulee. Aina kun pyöräilen, on vastatuuli. Aivan varmasti, yhtä varmasti kun maanantaisin on koulua.
Musiikki on minulle tärkeää. Biiseihin jää muistoja itselle tärkeistä hetkistä, ja myöhemmin, ensimmäinen mielikuva, joka biisiä kuunnellessa nousee mieleen, on joku ihana muisto, tapahtuma tai tapaaminen, kenties joku kirja tai elokuva. Joskus se on vuodenaika, joka valloittaa mielen, eikä silloin kyseistä biisiä tee mieli kuunnella muulloin kuin sinä tiettynä vuodenaikana. Toiset biisit ovat itsessään kamalia, mutta tuovat ihania muistoja, toiset saavat itkemään, jos ne tuovat mieleen kipeitä asioita. Musiikkia on joka lähtöön, enkä tunne ketään, joka ei nauttisi musiikista jossain muodossa.
Musiikki on minulle tärkeää. Biiseihin jää muistoja itselle tärkeistä hetkistä, ja myöhemmin, ensimmäinen mielikuva, joka biisiä kuunnellessa nousee mieleen, on joku ihana muisto, tapahtuma tai tapaaminen, kenties joku kirja tai elokuva. Joskus se on vuodenaika, joka valloittaa mielen, eikä silloin kyseistä biisiä tee mieli kuunnella muulloin kuin sinä tiettynä vuodenaikana. Toiset biisit ovat itsessään kamalia, mutta tuovat ihania muistoja, toiset saavat itkemään, jos ne tuovat mieleen kipeitä asioita. Musiikkia on joka lähtöön, enkä tunne ketään, joka ei nauttisi musiikista jossain muodossa.
