Elokuun viimeinen päivä. Oikeastaan on jo syksy, ilmassa on syksyn tuntua, aamut ovat kuulaita ja ilma on viileämpää. Mutta tavallaan on edelleen kesä, vaikka koivut kellastuvatkin jo. Menin tässä yhtenä päivänä bussilla reittiä, jota en aiemmin ole mennyt. Kaikki talot olivat jotenkin todella ihanan näköisiä tien varrella, siistit, leikatut nurmikot, koivut, joista putoili lehtiä hiljakseen maahan, aurinko paistoi ja sai kaiken näyttämään lämpimältä, raikkaalta. Syksy saa olon tuntumaan haikealta, mutta samalla onnelliselta. Kesä on erilainen. Kesään liittyy odotuksia, ajatuksia siitä, millainen kesän pitää olla. Mutta syksy on sellaisesta vapaa. Kukaan ei oleta syksyn olevan ylenpalttisen ihana tai onnellinen. Siksi juuri syksyllä voikin olla pyyteettömän, kokonaisvaltaisen onnellinen, ilman mitään odotuksia. Nauttia vain syksyn väreistä, siitä tunnelmasta ja kaikesta. Elämästä. Siitä, että on olemassa.