Ah, kuinka mieltä ylentävää. Heräsin aamulla kauhealla tohinalla ja kiireellä - myöhästyäkseni bussista jonkun jurvelon lipunmyyjän takia. Odotin kymmenen minuuttia Lippupalvelun avautumista - saadakseni tietää, ettei haluamiani lippuja saa sieltä. Koko aamun siis juoksin ympäriinsä. Rahat on loppu, koska Kela ei osaa hommaansa ja rahaa ei tule vaikka tarvitsisi. Menen vararikkoon kun pitää ostaa bussilippuja. Menee yli 10 euroa viikossa pelkkiin lippuihin, ja toden totta haluan tehdä rahoillani muutakin kuin ostaa matkalippuja.

Päivä on muutenkin ollut typerä. Mitään järkevää en ole saanut aikaan. Ilma on ollut tukala ja ahdistava. Liikuntatunnit on kamalia, muistuu elävästi mieleen miksi ala- ja yläasteella vihasin joukkuelajeja ja pallopelejä enemmän kuin mitään muuta. Ei kaikki ole mestareita urheilussa. Ei silti tarvitse komennella ympäriinsä kuin vähäjärkistä "Juokse!" "Syötä!" "Anna se pallo tolle!". En minä tyhmä ole vaikken tajua sulkapallon, en lentopallon, en jalkapallon enkä minkään muunkaan saatanana pallopelin säännöistä mitään. Opettajat, lähtekää lukiossakin liikkeelle siitä, että kukaan oppilaista ei ole kuullutkaan pelistä koskaan ennen. Niin kaikki ehkä tajuavat niistä säännöistä edes osan...

Ja lisää rahareikiä tulee. Se keikka, kisoja tulee ja niihin menee kohtuuttomasti rahaa. Ja ne saatanan matkaliput. Ja koulukirjat ja joskus tahtoisi ehkä ostaa vaikka kirjan tai käydä kahvilla tai elokuvissa tai tehdä ylipäätänsä jotain muuta kuin ostaa niitä matkalippuja. Ihmiset syökää päänne, ketuttaa ja paljon.